Kun olin 15-vuotta tuskailin parhaalle ystävälleni, että miksi pitää olla muotia ja vaatteita ja miksi ulkonäköön pitää kiinnittää niin paljon huomiota vain, jotta olisi edes jotenkin hyväksyttävä jäsen raa’assa yläasteen yhteisössä. Heitin ilmoille toiveen, että kunpa olisi joku samanlainen musta asu ihan kaikilla, ettei moiseen turhuuteen tarvitsisi käyttää aikaa ja energiaa. Saman asian kanssa painin edelleen. Teen myyntityötä ja olen nainen. Tässä kaksi yhteiskunnan määrittämää roolia minulle, jotka edellyttävät, että pukeudun edustavasti tai ainakin siististi. Muotiala toitottaa miten vaatteet ja ulkonäkö määrittää sitä kuka kukakin on. Fakta on se, ettei osaamiseni, ihmisten kohtaamiskykyni, lahjani kirjoittaa ja esiintyä vähene tai kasva sen mukaan onko minulla päällä jakku vai nuhjuinen villapusero. Kadehdin miestäni, joka aamulla laittaa samat työhousut jalkaan, mustat sukat ja puhtaan t-paidan. Välittämättä vähääkään minkä värinen paita tuli laatikosta aamulla napattua. Hän voi näin tehdä, koska se on yhteiskunnassa toivottavaa ja hyväksyttävää, että näin on ok hänen roolissaan pukeutua.

Pärjäisin tällä hetkellä omistamillani vaatteilla seuraavat viisi vuotta

”Suomessa heitetään vuosittain pois noin 70 miljoonaa kilogrammaa tekstiilijätettä. Määrä vastaa noin 13:a kiloa jokaista suomalaista kohden.”  Aamulehti kirjoittaa artikkelissaan.

Heitin itselleni haasteen vuoden alussa ja päätin, etten osta vuoteen vaatteita. Yli puolen välin vuotta ollaan nyt ja täytyy sanoa, että on huikean vapauttavaa, ettei tarvitse väkisin ostaa uutta vaatetta, koska voi aina vedota tähän haasteeseen. Minulla on kaikkia vaatteita riittävästi, vaikka seuraavalle viidelle vuodelle. Ja tarvittaessa voin vaikka parsia ja korjata vaatteita, jos vaate menee rikki. Ainoa epäilys miksi en näin tekisi on se, että olen nainen ja myyntityössä. Kaksi asiaa, jotka määrittelevät, että minun on pukeuduttava ja oltava tietynlainen. Vaatekertaa on päivitettävä vähintään vuoden välein, jotta sopii muotimaailman luomaan muottiin. Ja jos totta puhutaan tuo muotti ei kiinnosta, eikä ole kiinnostanut minua pätkääkään. Tuo muotti pakottaa ja ahdistaa minua. Tosin pakko kiinnostaa, jos olen kerran nainen ja myyntityössä. Vai onko? Mitä jos tämän pohdinnan sijaan käytän tämän ajan johonkin muuhun?

Muoti- ja vaateala tuhoaa tuliteriä uusia vaatteita

Vasta nyt on alettu toden teolla heräämään muoti- ja vaatealan vääristymään. Se tuhoaa sekä luontoa että haaskaa luonnonvaroja. Ranskassa tämä kiellettiin lailla, ja kaikki vaatteet tulee kierrättää. Se, että muotiala saastuttaa luontoa on tiedossa, mutta se, että se myös saastuttaa, muuttaa ja aivopesee ajatteluamme, on vielä mielestäni liian vähän puhuttu aihe. Sosiaalinen media luo meille valtavat paineet. Kuvalla salakavalasti myydään meille mielikuva millainen sinun tai minun tulee olla. Bloggaajilla ja vloggaajilla on valtava vastuu varsinkin lapsiin kohdistuvassa mainonnassa.

Onko saatava määrällisesti koko ajan lisää?

Kuuntelin männä viikolla Politiikkaradiota – ohjelmaa Elämä ja politiikka, jossa Linda Pelkonen haastatteli Osmo Soininvaaraa (vihr.). Osmo Soininvaara totesi haastattelussa, että meillä oli ihan riittävästi kaikkea ja riittävä elintaso jo 80-luvulla. Tarvitseeko meidän todella saada vieläkin vaan lisää? Onko ok, että puen päälle paidan, jonka olen viisi vuotta sitten ostanut? Joka on puhdas, ehjä ja mukava päällä. Onko ok, että puhtaassa ja ehjässä villapaidassani on pari nukkapaakkua? Oikeesti. Anna mun olla muoditon.

-turuntimantti-